Päiväntasaajan uutisia

Terveiset lauantaiaamuisen kahvimukin äärestä. Aurinko paistaa ja ympäristö on tutusti täynnä ääniä. Ihan ikkunan takana rakennetaan taloa, tiili kerrallaan. Tuo rakennusprojekti on ollut meneillään tuolla aidan takana koko täällä olomme ajan. Välillä olemme kärsineet unettomuudesta, koska rakentaminen on tapahtunut yöllä, jolloin rakennustarkastajat eivät liiku. Nyt tuo ilman vatupassia tai luotilankaa rakennettu tiilisokkelo on jo niin korkea, että rakennusmiehet voivat kuluttaa aikaansa seisomalla katolla ja tuijottamalla herkeämättä ja avoimesti meille sisälle... Ihan kuin eläisi BB-talossa!
Kohta seuraa yllätys! Aion kävellä Caring Hands:lle täyden muffinssi- ja keksitarjottimen kanssa. Olemme tehneet viikon ajan inventaariota, joka on vaatinut kaikkien täyden työpanoksen. Rakkaat työtoverimme ansaitsevat kiitoksen. Tänään juhlitaan hyvin tehtyä työtä! Inventaarion tekeminen paljasti jälleen monenlaisia asioita. Ei ainoastaan varaston villakoiria, vaan myös naisten laskutaidottomuuden. Korujen niputtaminen kymmenen nippuihin sujui kohtuullisesti. Afrikkalainen kymmenen on jotain kahdeksan ja kahdentoista väliltä. Mutta kun piti laskea yhteen 85 kymmenen korun nippua oli lopputuloksena 20400 korua.. Urhoollisesti naiset laskivat koruja, laittoivat laatikkoon ja kirjoittivat päälle tuon summan. Ja minä sitten kantelin laatikoita takaisin varastosta uudelleen laskettavaksi. Niin, mutta homma saatiin lopulta tehtyä, ja ah, nyt on niin tyytyväinen olo!
Tänään tapahtuu muutakin mukavaa. Saimme kutsun lounaalle yhden työkaverimme kotiin. Saamme tutustua hänen vaimoonsa ja lapseensa. Hän on todella kiinnostunut jakamaan ajatuksia, pohtimaan asioita eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta näkökulmasta ja ymmärtämään enemmän. Emme malttaneet odottaa tähän päivään, juutuimme eilen juttelemaan köyhyyden syistä ja seurauksista. Olimme varsin yksimielisiä siitä, että tietämättämyys ja koulutuksen puute kulkevat vahvasti käsikädessä köyhyyden kanssa. Tästä voisi puhua loputtomasti, mutta lyhyesti sanottuna koulutus, valistus ja opetus ovat avainasioita köyhyyden kierteen katkaisussa ja ihmisten voimauttamisessa. Tietämättömyydessä elävän, uskomuksiin luottavan, luku- ja kirjoitustaidottoman ihmisen tie ulos köyhyydestä on kivinen. Suomalaisena on kovin vaikea hahmottaa, kuinka joku ihminen voi jäädä näin vahvasti sivistyksen ulkopuolelle. Kouluttamattomat vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä lastensa koulutustarvetta ja vaikka ymmärtäisivätkin, ei kouluun ole menemistä, jollei ole varaa ostaa lapselle koulupukua, kirjoja, vihkoja, kyniä ja maksaa lukukausimaksuja. Jos lapsia on siunaantunut seitsemän, tilanne on vielä monimutkaisempi. Mitä ylemmillä luokilla lapsi on, sitä kalliimpia ovat lukukausimaksut. Kouluttaako siis yksi lapsi perheestä ammattiin saakka vaiko hankkia kaikille edes alkeellinen lukutaito? Jos nyt heräsi auttamisen halu, niin tiesithän, että Caring Hands:n kautta voit sponsoroida koko perhettä ja mahdollistaa näin tasapuolisesti kaikkien lasten koulunkäynnin, perheen kohtuullisen asumisen ja ravinnon. Olet mukana talkoissa myös ostamalla ja myymällä helmiä. Kaikki tuotto käytetään näiden köyhien perheiden hyväksi. Ota yhteyttä: caringhands.uganda@yahoo.ca.
Kenian matkasta viime viikolta opimme ennen kaikkea jotakin ilmastonmuutoksesta. Puhe ilmastonmuutoksesta voi olla poliittista höpinää ja vallankäyttöä, mutta se, mitä näimme, on ihan todellista. Keniassa sadekausi on kuukauden myöhässä ja nytkin oli satanut vain kolmena päivänä. Kaikki on kuivaa. Mikään ei kasva. Ensinnä näimme seuraukset orpolastenkodissa, norsuorpolasten. Nairobissa on keskus, johon pelastetaan orvoiksi jääneitä norsuvauvoja. Tällä kertaa norsuja oli enemmän kuin koskaan, 32. Kuivuus on tappanut ennätysmäärän norsuja, joilta on jäänyt orpoja. Seuraavaksi lähes kirjaimelliseti törmäsimme seuraaviin kuivuuden uhreihin, lehmiin. Ensin tiensivussa makasi yksi hetki sitten kuollut lehmä. Sitten näimme kaksi, kolme, ja yhtäkkiä olimme keskellä lehmän raatoja. Samalla laitumella laidunsivat vielä elävät, varmaa kuolemaa odottavat, laihat lehmät. Kuolleiden ruhot mätänivät toisten lehmien vieressä. Näkymä oli lohduttoman surullinen, ja haju.... Niinkuin ymmärrät, tämä ei ole tarinan loppu, tämä on vasta alku. Vesi on kaikelle elämälle välttämätön elementti.