Kun suola käy suolattomaksi...

Vertauksissa kehutaan usein olevan viisautta, mutta eivät ne kyllä kaikki ole avartaneet ymmärrystäni. Asioita täytyy tarkastella sopivissa olosuhteissa ja asiayhteyksissä oivallusten saamiseksi. Pidemmän aikaa täällä olen saanut ja joutunut pohtimaan, millainen on hyvä ja millainen on huono palvelija. Ehkä tiesitkin, että meillä on oma kotiapulainen. Kuulostaa aika ylelliseltä! En tiedä ajattelitko asiaa sen pidemmälle, minä en ainakaan.. Millaista on kun neljänä aamuna viikossa kotiisi raahautuu vieras ihminen, milloin milläkin fiiliksellä varustettuna. Tuolle happamalle naamalle pitäisi siinä väsyneenä töihinlähtötohinassa antaa ohjeet ruoanlaittoon, siivoukseen ja pyykkien ripustamiseen. Kuinka voin pyytää itseäni vanhempaa naista vaihtamaan lakanani ja ripustamaan alushousuni narulle? Olenhan hoitanut kaikki asiani itse tähän saakka. Suomalainenhan selviää itse, siis ITSE. Tuo vieras nainen viettää kodissani koko päivän sillä aikaa, kun itse olen poissa. Entä jos hän ripustaa vaatteeni huonosti, tutkii tavarani ja syö jääkaappini tyhjäksi? Miten voin tietää, kun en itse ole paikalla? Varastaminen on täällä osa geneettistä perimää. Käsite "toisen oma" on kovin häilyvä. Entä jos tuo vieras nainen talossani ihastuu parhaaseen mekkooni...
Tähän mennessä mekko on saanut olla rauhassa ja vain muutama paita on mennyt pesussa pilalle. Haasteita on sen sijaan piisannut siivouksen ja ruoanlaiton saralla. Tulen keskellä päivää lounaalle. Tämä vieras nainen nukkuu tuolilla keittiössä ja kuuntelee radiota korviin sattuvalla äänenvoimakkuudella. Kotihengetär on omasta mielestään siivonnut, mutta pöly leijailee kaikkialla. Ruoka on jäänyt tekemättä, koska aamulla en muistanut sanoa, että tänäänkin aion syödä. Pitäisi antaa palautetta. Sanoa, että et ole onnistunut tänään tehtävässäsi ja toivoisin sinun toimivan toisin. Sanat juuttuvat kurkkuun. Kuinka vaikeaa onkaan antaa palautetta. Olemme kahden eri kulttuurin edustajia. Kaksi naista omine siivouskäsityksinemme. Käännyn kannoilla ja mutisen englanniksi kiitoksen tämän päivän työpanoksesta.
Toisessa talossa näen toisenlaisen palvelijan. Hän on hiljainen, kohtelias ja hymyilevä. Hän toimii kuin talon emännän ajatus. Ruoka on ajallaan, se on maittavaa ja jälkiruokakin on asetettu esille. Talo kiiltää päivittäisestä pesusta. Tämä nainen tekee heti, kun pyydetään, eikä koskaan lakkaa hymyilemästä. Kun talon väki lähtee pitkälle matkalle, pitää hän huolta talosta, kotieläimistä ja siitä, ettei kukaan vie talon väen omaisuutta heidän poissa ollessaan. Ehkä hän tuona aikana tekee suursiivouksen, leipoo pakastimen täyteen ja poimii marjat pensaista.
"Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan?
Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä!
Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.
"Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa.
Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee..."
Olen monta kertaa yrittänyt pohtimalla pohtia, mitä käytännössä tapahtuisi, jos suola kävisi suolattomaksi.("Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi?") Viime viikonloppuna istuimme Jinjan matkallamme paikallisen ravintolan puutarhassa nauttimassa lounasta. Päivä oli kuuma ja hiki valui noroina pitkin selkää. Olimme juoneet vettä riittävästi, mutta emme olleet syöneet, joten odotimme ruokaa innolla. Oma ruokani oli hyvin maustettua ja suolaista (Suomessa en käytä suolaa lähes ollenkaan). Olin tyytyväinen, koska tunsin suolaisen ruoan kohentavan oloani. Muilla tilanne oli toinen. Suolapurkki kiersi pöydässä varmasti viidettä kierrosta, kun aloin kysyä, että onko suolassa jokin vika, kun ei se tunnu kenellekään riittävän. "Tää suola on ihan suolatonta!" kuului vastaus. Lounastajien ilmeet olivat tyytymättömät, suorastaan epätoivoiset. Tässä kuumuudessa ei selviä ilman suolaa! Päänsärky ja yleinen huonovointisuus iskee nopeasti, jos ei syö suolaista. Mitä tapahtuisikaan, jos suola täällä kävisi suolattomaksi...!?!
Vertauksista arkiseen aherrukseemme täällä. Tällä viikolla olemme todenteolla uppoutuneet paperituotteiden tekoon. Valmiina ovat nyt kirjat, kortit, valokuvakehykset ja muistipaperilaatikot meidän omasta paperista. Paperi on saanut myös väriä, keltaista ja violettia. Tällä hetkellä meillä on kaksi paperioppilasta, Vincent ja Abby, jotka ovat todella innostuneet tästä hommasta. Olemme heistä tosi ylpeitä!
Teemme montaa asiaa yhtaikaa, joten joka juttu etenee aavistuksen hitaasti. Viime viikolla aloitimme ensimmäisen kerran laatia tekstiä naisten Memory Book-muistelukirjoihin. Kaikki ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Sen sijaan, että naiset olisivat kirjoittaneet elämäntarinoitaan, keskittyivät he kirjojen koristeluun. Tälle viikolle piti sitten laatia ihan uudet suunnitelmat. Jokainen nainen sai oman opettajan, joka haastattelee ja kirjoitaa tarinan. Nämä naiset eivät siis osaa kirjoittaa ja nekin, jotka osaavat, eivät osaa tuottaa omaa tekstiä, ainakaan englanniksi. Omien opettajien avulla tarinat ovat todella edenneet ja olemme oppineet paljon näiden naisten elämästä ja paikallisista tavoista.
Liikuttavan hetken vietimme myös paperityön ääressä, kun toinen oppilaistamme kertoi omasta tautastaan. Hän menetti 8-vuotiaana molemmat vanhempansa Ruandan kansanmurhassa. Vanhemmat tapettiin ja myöhemmin neljä sisarusta tuli turvaan Ugandaan. Täällä he ovat eläneet toisiaan tukien. Hiljaittain he olivat käyneet Ruandassa. Muistot olivat niin kipeitä, ettei tämä nuori työkaverimme voi kuvitella palaavansa kotimaahansa. Kävimme pitkän keskustelun anteeksiannosta..
Huomenna huristamme autolla Nairobiin lähettipäiville huolehtimaan lasten ja nuorten ohjelmasta, joten vaihtelua tiedossa!