Karibuni!! Eli tervetuloa! Valkoinen talo kukkulan laella on meidän majapaikkamme. Näköalat ovat upeat. Tilaa on jokaiselle ja suihku toimii hyvin (toisin kuin odotin). Ylellisyys päättyy portin toiselle puolelle. Tällainen tämä maa on, elintasokuilu näkyy kaikessa. Köyhä ja rikas kävelevät samaa katua. Mutta parhaimmillaan käsikädessä, kuten täällä Caring Hands:ssä saamme päivittäin kokea. Naiset, joiden kanssa teemme työtä, ottavat meidät aamuisin halaten vastaan. Nauramme yhdessä, hämmestelemme avoimesti erilaisuuttamme, ponnistelemme yhteisen päämäärän eteen ja illalla halaamme jälleen ennen kotimatkaa. Monet naisista elävät hyvin alkeellisissa olosuhteissa yksinhuoltajina suurelle lapsilaumalle. Suuri osa heistä on hiv-positiivisia. Elämä on taistelua jokapäiväisen leivän eteen ja silti kaikki jaksavat hymyillä, olla ystävällisiä, huomioida toisia.. Täällä ei koskaan tarvitse olla yksin. Aina on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa jakaa tämä hetki. Huominen tulee aikanaan. Tuoko se mukanaan sateen vai paisteen, sitä ei kukaan mieti tänään.

Olemme tarttuneet työhön kaikella luovalla voimallamme. Uusia korumalleja on syntynyt, paperinvalmistusvälineet ovat hankinnassa, suunnitteilla on tuotteita papyruksesta ja norsun.... jätöksistä! Kaikki ideat eivät suinkaan ole meidän, vaan ovat olleet täällä muhimassa ja odottamassa aikaa, jolloin joku innokas ja osaava tarttuu mahdollisuuksiin. Eilen kävimme Kampalan käsityötorilla tutkimassa, mitä kaikkea täällä valmistetaan. Taitoa ja työvoimaa löytyy yllin kyllin.

Tänä aamuna tähtäsimme Kampalan keskustaan aamukahdeksan jumalanpalvelukseen, Watoto -seurakuntaan, joka on kuuluisa lapsikuorostaan. Kuoron uutta esitystä lähdemme katsomaan tunnin kuluttua. Koko yön kuuntelimmekin jo naapurustosta kantautuvaa kuorolaulua. Lähikirkossa oli koko yön kestävä jumalanpalvelus. Edellisenä yönä samanlainen oli jossain toisessa kirkossa tässä lähellä. Sitä edellisenä jossakin lähibaarissa oli koko yön musabileet. Päivällä tehdään työt, yöllä muu..? Kukko laulaa aamuviidestä aamuseitsemään ja roskien poltosta nousevan savun haju tunkeutuu ikkunoista sisään kaikkina vuorokauden aikoina. Mutta juuri tuota Afrikkaan kuuluvaa tuoksua olin kaivannut. Tänään on satanut ensimmäisen kerran päivällä. Sähkötkin oli poikki useamman tunnin. Rauhallinen sunnuntai sisätiloissa siis.